Lֳ₪hdetֳ₪ֳ₪n liikkeelle wikipediasta:

Lֳ₪hdetֳ₪ֳ₪n liikkeelle wikipediasta: Sanaa humanismi kֳ₪ytetֳ₪ֳ₪n yleisnimityksenֳ₪ erilaisille aatteille, joiden katsotaan kunnioittavan ihmistֳ₪ tai ihmisyyttֳ₪. Pohditaanpas ihmisyyttֳ₪ hetki.Itsehֳ₪n en ole kֳ₪yttֳ₪ytyny mitenkֳ₪ֳ₪n mallikkaasti tֳ₪nֳ₪ vuonna, ei se ole mikֳ₪ֳ₪n salaisuus enkֳ₪ kiellֳ₪ sitֳ₪. En ole mitenkֳ₪ֳ₪n ylpeֳ₪ siitֳ₪, mutta en voi niille asioille enֳ₪ֳ₪ mitֳ₪ֳ₪n. Tiedֳ₪n aivan liian hyvin, ettֳ₪ ollut ja mennyt ei muutu, vaikka kuinka katuisi ja itkisi. Ei ole mitֳ₪ֳ₪n keinoa saada tehtyֳ₪ tekemֳ₪ttֳ¶mֳ₪ksi. Sen sijaan on mahdollista pyytֳ₪ֳ₪ vֳ₪hintֳ₪ֳ₪n anteeksi jollei perֳ₪ti ymmֳ₪rrystֳ₪. Ehkֳ₪ sekֳ₪ֳ₪n ei auta, mutta mitֳ₪ muutakaan voi tehdֳ₪. Nyt saa kukin vapaasti ajatella, ettֳ₪ siellֳ₪ se tapakristitty ֳ₪itinsֳ₪vihaaja (paraskin puhumaan anteeksiannosta) hurskastelee menemֳ₪ֳ₪n. Totta. Puhun anteeksiantamisesta, ymmֳ₪rtֳ₪misestֳ₪ ja toisista mahdollisuuksista samalla, kun omassa kaapissani on semmonen katkeruuden mֳ¶rkֳ¶ ettֳ₪ oksat pois. Anteeksiantaminen on voi olla helvetin vaikeaa ja raskasta, mutta katuvaa ihmistֳ₪ on lopulta paljon helpompi tulla vastaan kuin jotakuta, joka ei suostu myֳ¶ntֳ₪mֳ₪ֳ₪n virheitֳ₪ֳ₪n vaan toistaa niitֳ₪ vielֳ₪ vuosien jֳ₪lkeenkin. Siinֳ₪ on ero minun ja ritvan vֳ₪lillֳ₪ toistaiseksi. Minֳ₪ olen niin paljon lֳ₪hempֳ₪nֳ₪ sitֳ₪ ihmistֳ₪ sinֳ₪ pֳ₪ivֳ₪nֳ₪, kun se myֳ¶ntֳ₪ֳ₪ tehneensֳ₪ virheitֳ₪, mutta tֳ₪nֳ₪ֳ₪n se aika tuntuu jotenkin niin utopistiselta odotukselta. Tֳ₪ytyykֳ¶ katuva ihminen hylֳ₪tֳ₪ tekojensa vuoksi? Kuka meistֳ₪ on tarpeeksi hyvֳ₪ tuomitsemaan muita, kuka on ollut siinֳ₪ tilanteessa ja tietֳ₪ֳ₪ miltֳ₪ silloin on tuntunut. Minun on niin vaikea heilutella syyttֳ₪vֳ₪ֳ₪ sormea ja patsastella jonkinlaisen kuvitteellisen paremmuuteni varjolla. Kun omalle kohdalle on osunut tarpeeksi paskaa, sitֳ₪ oppii paljon katkeruudesta, vihan kantamisesta, anteeksi antamisesta ja tuomitsemisesta. Mene itseesi ja odota sitֳ₪ pֳ₪ivֳ₪ֳ₪, kun selֳ₪t kֳ₪ֳ₪ntyy eikֳ₪ mikֳ₪ֳ₪n mitֳ₪ sanot tai teet voi korjata tilannetta. Ei sieltֳ₪ lasikopistakaan kovin montaa kiveֳ₪ ehdi heittֳ₪mֳ₪ֳ₪n. Ihmisen perusluonne on erehtyvֳ₪isyys, ja voin kertoa, ettֳ₪ se asuu myֳ¶s sinussa. Monesti oon joutunu kysymֳ₪ֳ₪n itteltֳ₪ni, ettֳ₪ aatteleppa omalle kohalles. Kummasti valaisee tilannetta. Ei, minֳ₪ en tuomitse muitten ratkaisuja. Kyseenalaistan ja kummeksun ehkֳ₪, mutta tiedֳ₪n, ettֳ₪ ne voisivat olla myֳ¶s omiani. Minusta on kunnioitettava sitֳ₪ joka nֳ¶yrֳ₪nֳ₪ myֳ¶ntֳ₪ֳ₪ heikkoutensa ja kasvaa virheittensֳ₪ myֳ¶tֳ₪. Sitֳ₪ kutsutaan inhimillisyydeksi, humanismiksi. Kenelle minֳ₪ sitten olen tilivelvollinen tֳ₪ssֳ₪ tilanteessa. Juholle? Todellakin. Juhon kavereille? Juhon eksֳ₪lle? Minun omille kavereille? Ittelleni? Pitֳ₪isikֳ¶ minun nyt tֳ₪ssֳ₪ livejournalissa julkisesti piiskata itseֳ₪ni ja ruotia lֳ₪pi kaikki likaiset yksityiskohdat, sitֳ₪ ne varmaan haluaa. Kuinka paljon paskaa minֳ₪ nyt itse ansaitsen kaiken tֳ₪mֳ₪n jֳ₪lkeen, missֳ₪ menee raja. Tֳ₪ytyykֳ¶ minun nyt loppuvuosi niellֳ₪ alistuvasti kaikki mikֳ₪ vastaan tulee, vai onko mulla enֳ₪ֳ₪ mitֳ₪ֳ₪n omanarvontuntoa. Voin kertoa, ettֳ₪ on. Jos joku nyt luulee, ettֳ₪ minֳ₪ hyvֳ₪ksyn minkֳ₪laista kohtelua tahansa, niin on vֳ₪ֳ₪rֳ₪ssֳ₪. Joo, tein paskasti, ja tiֳ₪n sen. Sille nyt vaan ei voi enֳ₪ֳ₪ mitֳ₪ֳ₪n. Se ei auta, ettֳ₪ puolitutut puhuu ja tulee sanomaan, kuinka nyt on mennyt minusta maku. Ostakoot niitֳ₪ mentholeja ja sisuja ja mitֳ₪ ikinֳ₪ keksivֳ₪tkֳ₪ֳ₪n. Jos on sanottavaa, niin tulkaa ihmeessֳ₪ sanomaan. Minua se ei lannista, mutta ehkֳ₪ siitֳ₪ tulee sitten jollekki parempi fiilis, ja ehkֳ₪ se on sitten sen arvosta. Mene ja tiedֳ₪. Itsehֳ₪n tiedֳ₪n sen, ettֳ₪ olen lֳ¶ytֳ₪nyt jonkun, josta haluaisin jonain pֳ₪ivֳ₪nֳ₪ pystyֳ₪ sanomaan, ettֳ₪ me olemme toisillemme luovuttamattomat. Nyt tuntuu niin oikealta ja jotenkin selkeֳ₪ltֳ₪, kaiken sekoilun jֳ₪lkeen. Oli hyvֳ₪ asia, ettֳ₪ lopetin pֳ₪ihteillֳ₪ mֳ₪ssֳ₪ilyn. Sen takia, ettֳ₪ mulle annettiin vielֳ₪ mahdollisuus, oon kiitollisempi ku koskaan. Oon lֳ¶ytֳ₪ny ihmissuhteen, jolle haluan rakentaa elֳ₪mֳ₪ni ja pohjata kaiken sille. Haluan tehdֳ₪ siitֳ₪ niin vahvan, ettei ole enֳ₪ֳ₪ mitֳ₪ֳ₪n, mikֳ₪ saisi luovuttamaan. Enkֳ₪ vֳ₪litֳ₪ kauan siihen menee, koska tiedֳ₪n, ettֳ₪ se tulee onnistumaan ja silloin se on kaiken vaivan ja kaiken paskan arvosta. Pֳ₪ֳ₪tin, ettֳ₪ minusta tulee onnellinen, vaikka oisin kuinka fuck-up ja lֳ₪htֳ¶kohdat ois kuinka huonot. Oon alkanu taas rukoileen.